Kyyneliä ikkunaruuduissa,
sumuun kadonneet kadut
- ja toiveet -
ei minun maailmani,
enää.
Kaipuu rakastaa,
lokakuun kesäinen uni.
Ja,
unelma yksikin
jos kulkisi luoksesi
omiini sulkisin kätesi.
Haaveilen
ja ihmettelen,
miksi edes niin teen.
Yöhön tummuva taivaanranta
kantaa valkeita pilviä.
Ilma väreilee salaisuuksia,
sanoja joilla on siivet.
Näen sinut,
olen onnellinen.
Kun naurat,
tuuli tarttuu hiljaa hiuksiisi,
juuri kuten minäkin haluaisin.
Katson sinua,
kerron katseella tarinan
ja yö on täynnä haaveita
kuin kuiskauksia,
äänettömiä
rukouksia.
Kuvat (c) Amanda - globally--unique.blogspot.com
