Näiden seinien sisään
on kätketty pelko yksinäisyydestä
ja suljettujen ikkunoiden hämärään
ei yllä pieninkään heijastus,
valoa niin vähän
etten tuntenut ole sen lämpöä
koskaan
Ovi on laitettu lukkoon
mutta avain on yhä lukossa
Tartu avaimeen
käännä sitä
ja avaa ovi
Katso minua kuin ihmistä,
nosta syliisi minut
ja kanna kynnyksen yli valoon
jota olen odottanut
kauan
Minä rakastan sinua
unentuoksuisena
nyt
kun yö aamusta on valkea
ja taivas loistaa valoa
aivan hiljaa
ei maailmaa kuulla
joka meille huutaa
Eikä vastata
vaan kuiskauksenhiljaista rakkautta
on aamu
ja valoa täynnä
