Kaupunki katsoo minua
Sillä on lasten ja ihmisten silmät
Tiet kulkevat punakeltaisina virtoina
Taivaanrantaa ei pimeydestä kuule
Ihmiset kulkevat omia askeliaan
nopeasti ja välittämättä,
pakoon räntää itkevää aamua
Punaisina sinisinä valkoisina tähtinä
nousee kaupunki pimeyteen
sinne missä virrat kohtaavat
Avaa silmät ja nosta purjeet
pimeään heräävä kansa:
Uusi ****n päivä
Joen varressa
asfaltista kasvava harmaa asuntola
Tupakansavuisia teinejä
polkemassa aamyhdeksältä
siltojen yli lukiolle
tunnin tai pari myöhässä
Kaksi vanhaa mummoa
ja sataseitsemänkymmentäkaksi kissaa
(kolmas kuoli eilen)
Kiroileva juoppo
polttamassa tupakantumppeja rapussa
Nyt se löysi roskiksesta pizzaa
Niin monta tarinaa
kuin pieni maailma
Betoniin ikuistettu ajatus
"all you need is love"
- ei tarpeeksi kallis
ollakseen taidetta
Ja ikkunat auki joka suuntaan
sanoen lämpimästi
tervetuloa
kaikkialle puhaltavaan kylmyyteen
Autojen ikkunoista ei näe
ja puut ovat riisutuneet alasti
paikoilleen jäätyviksi korsiksi
maailman laidalla tuulee
Tuulessa tyhjällä kadulla
kaksi vanhaa pummia
Miehellä sotkuinen parta
ja äänensä kadottanut nainen
vuosisadan rakkaustarina
Kadulta löytynyt kolikko
ja kaksi euron kahvia
nauru ja kirkas valo
elämän näköisillä kasvoilla
Rahat taas loppu,
kokeeseen kymmentä vaille
enkä ole lukenut roskaakaan
Ostan viimeisellä vitosella
kaksi pirtelöä
ja vedän vaaleanpunaisen pipon hiusrajan taakse
some swag
Tältä maistuu elämä
Kun katsoo kirjastolta alas
torin ja kadut täyttävät ihmiset
ovat toisiaan väisteleviä ohjuksia.
Jokaisella oma lentoratansa.
Ja joskus ne törmäävät.
Kaupunki on ihmisten sademetsä. Monimuotoisuus on huipussaan. Joka päivä voi löytää uusia tarinoita ja kohtaamisia.
Jatkoa kaupungin ja syksyn tarinalle tulee vielä. Eräs idiootti aikoo tulla käymään - suunnitelmissa on syödä, shoppailla, valvoa, syödä, juhlia, syödä, tehdä kaikkea kivaa, syödä, käydä ehkä salilla ja syödä. Ja järjestää kuvaukset. Joten kuvamatskuakin saattaisi olla tulossa. Sitä odotellessa.
Nämä runot, ajatukset ja kuvat ovat kaikki jälleen omia väkerryksiäni - otsikossa ja postauksen lopussa lainattua aforismia lukuunottamatta.
Olen kuluneen syksyn aikana monta monta monta monta kertaa ihmetellyt ääneen, että miksi me asumme vapaaehtoisesti maailman syrjäisimmässä, ahdistuneimmassa, pimeimmässä ja yksinkertaisesti ärsyttävimmässä maassa. Mutta ei kai sitä auta muu kuin jaksaa. Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Tsemppiä. Jos tekin jaksatte niin minäkin jaksan. Me kaikki. Piste.
"The city is not a concrete jungle. It's a human zoo." (Desmond Morris)
