Tässä kaupungissa
nämä valot,
puinen asemarakennus,
ratapihaa katselevat talot,
alkutalven ilta
Odottamattomia muistikuvia ja
outo ikävä;
Olenko kulkenut tästä joskus?
Jos vain saisin palata hetkeksi
Harmaa katukivi muistaa
pienet jalat,
ihmisen kokoisen ikuisuuden
Satuhetki loppuu.
Leikkaan pahvista räpättimiä.
Päästän pojat pyörän selkään,
naurusuut liitävät heiluen kadulle.
Kuulostaa siltä kuin naapurustoon olisi
muuttanut moottoripyöräjengi.
Ilta on viileä.
Taivas on kirkas.
Hetken hiljaisuus.
Tulet lähemmäksi.
Sun huulet on kirsikkaa,
maku mansikkaa.
Olen ilmapallo.
Sinä pidät minusta kiinni,
etten lentäisi taivaalle.
Pienimmäinen pyöräilee takaisin pihaan.
Pyörä lentää nurmikolle ja pienet jalat
juoksevat tuomaan uutisia.
Aurinko oli äsken tosi iso,
melkein appelsiinin kokoinen,
ja kylpyvedessä pitää olla paljon vaahtoa.
Presidentit suunnittelevat sotaa.
Pääministeri suunnittelee leikkauksia.
Kaupungin laidalla on iltakylpyaika
ja taivas sinipilveä.
Kuvailemassa mukana Jenna.
