raitapaidoissa ja unelmissa
aseman portaita nousee vain muutama ihminen
ilta on hiljainen, meri tyyni
jään päällä on paljon ilmaa ja valoa
bussi ei tiedä minne kulkee
kasiratikka kolistelee unen laitureilla
leijun
tunnen kaiken, tunnen jokaisen askeleen,
enemmän kuin toinen satunnainen hetki
mutta en tiedä mitä tunnen
olen yrittänyt oppia muistamaan
sormilla, sanoilla, iholla, huulilla
mutta joka ilta palaan alkuun
ainoa muisti jonka tahtoisin pysyvän:
kuka itse olen
kauan sitten oli unia joissa tunsin sinusta jo kaiken
hengityksen huulia vasten kuin tuuli
säteet kun suljet silmäsi ja naurat
itkuhelmet ja lomittuneet sormet
yöt jolloin olimme sade ja usva
ennen kuin olin istunut viereesi ensimmäisen kerran
tartun käteen sokeana
me seisomme ihmisten riveissä ja tunneli puhaltaa kylmää ilmaa
juna vyöryy laitureille ja me olemme kuin ketkä tahansa kaksi ihmistä
raitapaidoissa ja unelmissa
mutta minun on pelättävä näitä ajatuksia
pelättävä kuvia joihin on turvallista jäädä
pelättävä pehmeää ihoa ja turhia sanoja
pelättävä portaita, kevätlauluja ja matkalaukkua
kuljen töölönlahden ympäri
on kevät, mikään ei ole muuttunut
kätesi ei tunnu samalta kuin ennen
en ole varma nimestä jolla kutsun sinua
silmiisi syttyy merkkituli
on kevät ja kuvat palaavat kirkkaina
jään päällä on paljon ilmaa ja valoa
kuljemme unia yhdessä, nyt ja ennen kuin kaikki alkoi
leikin tuoksussasi unohduksen leikin
hetken muistan kuka olen
