rakastuva
Ilta laskeutuu,
varjot kasvavat lumisesta maasta.
Pojan kirkkaat silmät katsovat metsän läpi.
Ne eivät tahdo kadottaa päivänvaloa,
menettämisen pelko polttaa, satuttaa,
älä huuda, valo ei kuule
yksinäisiä rantoja.
Epätoivoisena hän siirtää verhoja sivuun,
sammuttaa valot,
yrittää johdattaa jokaisen auringonsiivun ikkunan läpi
valkoseinäiseen huoneeseen
kuin eläviä virtoja tai eilisen sanat
suurten patojen taa.
