Vihollisia kaikki
katsovat minua
nauravat minulle
Kaivan puhelimen taskusta
selaan sivuja tietämättä mitä teen
tunnen katseet iholla
Rukous kuin huutaisi kuurolle
Ei uusia viestejä
Tahtoisin kävellä pois
pelkäämättä yhtäkään ihmistä
Tahdoin kirjoittaa vain vähän. Sitten, kun sanoja ei tullutkaan, selasin puhelimesta esiin vanhan runon.
Yllä kuvattu esimerkki on vain yksi kaikista. Se on omaa tarinaani yhä. Se kertoo siitä, mitä meidän, ihmisten, julmuus ja välinpitämättömyys toista ihmistä kohtaan voi saada aikaan. Vaikka ei olisikaan ollut tarkoitus. Se kertoo jäljestä, joka satuttaa ikuisesti.
Kuvat (c) Runopoika
