Vihollisia kaikki
katsovat minua
nauravat minulle
Kaivan puhelimen taskusta
selaan sivuja tietämättä mitä teen
tunnen katseet iholla
Rukous kuin huutaisi kuurolle
Ei uusia viestejä
Tahtoisin kävellä pois
pelkäämättä yhtäkään ihmistä
Tahdoin kirjoittaa vain vähän. Sitten, kun sanoja ei tullutkaan, selasin puhelimesta esiin vanhan runon.
Yllä kuvattu esimerkki on vain yksi kaikista. Se on omaa tarinaani yhä. Se kertoo siitä, mitä meidän, ihmisten, julmuus ja välinpitämättömyys toista ihmistä kohtaan voi saada aikaan. Vaikka ei olisikaan ollut tarkoitus. Se kertoo jäljestä, joka satuttaa ikuisesti.
Kuvat (c) Runopoika
Upeita runoja!:) satutko muuten omistaa whatsappia? :)
VastaaPoistakiva blogii! :)
VastaaPoistaTuttu tunne. Tuosta tunteesta olen vähän päässyt yli. Herkästi aistii toisten katseet,mielikuvitus laittaa sitten lisää vettä myllyyn ja oman huonommuuden tunne on siinä.Sanotaan,että kuvittelet vain.Ihan en tuota usko,vaikka kuinka yritän.Helpottaa kuitenkin tieto,etten todellakaan ole tämän tunteen kanssa yksin...meitä on monia.Kuitenkin suurin osa ihmisistä toivoo toiselle hyvää.Ja ne toiset taitavat olla vain kateellisia,huonon itsetunnon omaavia.
VastaaPoista<3
PoistaSamaistuttavaa tekstiä!
VastaaPoista