Öisin hän itkee yksin

Suippokasvot

Kulmakarvat yhtä tummat kuin huulet

Vaalea iho vetäytyy poskien sisään

Puhallat savupilven johon kirjoitan sanoja

maailman kaunein poika

Jos kertoisin sinulle peloistani,
halaisitko minua niin kuin unissa
kun emme tunteneet vielä?

Puran yksinäisyyden taivaalle
näkymättömällä siveltimellä,
huudan kysymyksiä tyhjyydelle
käsittämättömillä kielillä
ja näen tavoittamatonta unta sinusta
























Sydän täynnä haaveita ymmärryksestä
valvotuista öistä
kesän kuutamosta ja tupakka-askista
toisen lämmöstä itseään vasten
hän puhaltaa kaiken pois,
   luovuttaa

itkee vähän ja jatkaa matkaa

jättää hiekkaan sydämen ja toivoo
että sen löytäisi joku
jolla on käsissään
toisen ihmisen kädet