Believe

kerrot
itket öisin minua
vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja
tähtikuvioita

yritän lähteä
jään katsomaan
et koskaan tiennyt silmiesi timanteista
kertoisinko sinulle lopusta vai alusta

tiputat varoen
kastehelmen eteisen matolle

lapset leikkivät metsässä
rakentavat oksista majan
aurinko on noussut

nimetön

tuoksui
vaipalta ja likaisilta hiuksilta
aamuhämärissä
kiipesi viereen istumaan
hieroi silmiä pienillä nyrkeillä
Hys isoveli mörkö nukkuu

onneksi
et ymmärrä miten pian
lakkaat pyydystämästä
pilviä taivaalta

anteeksi
en ehtinyt istua vieressäsi
peittomajassa
tarpeeksi usein

aamun hyräilin yhden yön suruja
silitin takkutukkaa
sanoin heippa
itkin salaa asemalla
muistin kirkkaan taivaan

Toinen

4

Ehkä kasvoni pakotettiin
kasvamaan näkymättömään naamioon
Ehkä katkaisin unien keijuilta siivet
ohjasin virrat rajattuun tekoaltaaseen

Ehkä suljin pois toisen todellisuuden
ehkä olisin onnellinen ulkopuolisena
Ehkä juoksevat jalat polkivat rikki
tuhat maassa itävää sanaa

Ehkä jonain päivänä kaikki
romahtaa

ehkä jäljelle jää
sormenjäljet mudassa
kasvoja piiskaava vesi
kaksi henkäystä

huimaava vapaus

Toinen

3

Miksi Aleppon tytön kuolemantanssi

oli arvokas kuin tuulilasiin litistynyt
hyönteinen

mutta valkoisen miehen hautajaisissa

kadut kastuivat kyynelistä

ja liput valvoivat yöhön asti?

Kuva: Ameer Alhalbi / AFB

Toinen

2

Ja sinä huusit ettei kukaan kuule
Ja potkit pysäkin lasin rikki
Ja vihasit peilejä mutta rakastuit vihaan
Ja toistit ettet ole tarpeeksi
Ja seisoit pimeässä radan varressa ja
henkäisit puhelimeen: Mua pelottaa

Ja näin kaupungin polttavat mainosvalot
ja Olympoksen alastoman, palvotun jumalan
Ja kysyin juoksijoilta palaako ihmisyys
mutta katseet harhailivat muovitaivaaseen
Ja mietin, miten kertoisin sinulle sen:
Sä olet jumalattoman kaunis
mutta maailma unohti kauneuden