nimetön

tuoksui
vaipalta ja likaisilta hiuksilta
aamuhämärissä
kiipesi viereen istumaan
hieroi silmiä pienillä nyrkeillä
Hys isoveli mörkö nukkuu

onneksi
et ymmärrä miten pian
lakkaat pyydystämästä
pilviä taivaalta

anteeksi
en ehtinyt istua vieressäsi
peittomajassa
tarpeeksi usein

aamun hyräilin yhden yön suruja
silitin takkutukkaa
sanoin heippa
itkin salaa asemalla
muistin kirkkaan taivaan