eniten ikävöin
ääniä
lapsen ja saarnaajan itkua
matkalaulajia
roska-autoa
kitisevää keinua
iltaisin imuroivaa isää
yösateen kohinaa ja tummaa metsää
virkkuukoukkujen kilinää
mummon aivastusta
siltoja ja kopisevia kenkiä
rullaavia laukkuja
asemien kuulutuksia kun matka
alkaa
mitä ajatuksia matkan päättyminen herättää?
VastaaPoistaVastaisin, jos osaisin. Matka on itselleni kokonaisuus, olemisen tila, eikä se pääty koskaan. Tässä ajassa matkat päättyvät asemille ja pysäkeille, kotitalojen oville ja tuen varsille, ja yhden loppu on aina uuden alku. Se on lohdullista.
Poista