Takkupäinen poika
tarrautui hiuksiin ja niiskutti
äidin yöpaidan märäksi
kun olen iso ja olet poissa
kuka on vastassa ovella
laulaa iltaisin ikävän unista
Meillä on aikaa
sanoi äiti
silitti ja sammutti valon
unessa meri ja pikkusisko
Maanantaina pääsin puhelimeen asti
mutta sade ei tuonut sanoja
Yöllä heräsin ja poltin tupakan parvekkeella
eteisen pimeässä peilissä
häivähti hiekkalaatikon aurinko
ja pieni käsi sormen ympärillä
Meillä on aikaa
sanoi äiti
silitti ja sammutti valon
unessa meri ja pikkusisko
Äiti on pehmeä
äidin syliin voi nukahtaa
äiti uneen keinuttaa
Istun äidin kanssa ikkunalla
päivän ja yön rajoilla
ja me katselemme
miten varjot pitenevät yötä kohti
kesän kaunein hetki
heinäkuun viimeisenä yönä
kello 00:32
kun juoksen äidin kanssa lakanoita
pois lähestyvän sateen alta,
ukkonen halkoo hiljaista yötä
ja ensimmäiset pisarat piirtävät
nurmelle äidin jalanjäljen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti