Katselen sinua miettien
onko olemassa mitään kestävää
Kuljen takaisin kertoen
huulten halkeamia iholla
Liikennevalot peilaavat lätäköstä
taivas on raskas
Nostan ilmaan tuhat
sateen kastelemaa lehteä
Rakkaus ei ole totta
Et sinä kuule minua
Aamunkajossa
hän siivoaa henkeä pidätellen
seinille räjähtänyttä rakkautta
Vie pois revityt vaatteet
huuhtelee hien hiuksista
kerää karvoja patjalta
sylkee eilisen nautinnon maun lavuaariin
peittää portaisiin asti kaikuneet huudot
pesee peileistä huokaavia kuvia
iho ei suostu unohtamaan
jälkiä, painalluksia, kuiskauksia
Yökahvilan valo ja tupakansavu
kehystävät kasvot ja harhailevat hiuksiin
Huusin autossa kesäyötä
ja itkin rakkautta juoksumatolla,
näin aamuyössä kaupungin valot
ja sotkin varoen vaaleita kiharoita
Hämärä nosti siipiään kaupungin laidalta
sanoit että olet tässä aina
Kuvailemassa Sara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti