Olin unohtanut

Olin unohtanut
auringon
niin kauan siitä kun kuljin
täällä sateen jälkeen
en muistanut
puita, oksien varjoja
mutaa, märkiä kanervia
aamujen pitkää tuulta
hiekkaisia varpaita

Jos tänne olisi salainen ovi
jokaisen päivän nurkassa
jokaisen kivisen kaupungin surullisessa
peilikuvassa

minä näyttäisin sinulle missä
yö ja päivä olivat yksi

Musiikki: Dead Light - Trills

Muisto

II




kaikki vihollisia kaikki
katsovat
nauravat
puhelin pakoyritys
selaan sivuja tietämättä mitä teen
rukous kuin huutaisi kuurolle

ei uusia viestejä

tahtoisin vain kävellä pois
pelkäämättä yhtäkään ihmistä

Tämän postauksen runo on poikkeuksellisesti julkaistu blogissa myös aiemmin. 
Ensimmäinen postaus on vuodelta 2015.

Muisto

I




et koskaan osannut olla
riittävän paha
et ymmärtänyt
pimeän puolen näkymätöntä hierarkiaa
et nähnyt leimaa jossa luki
"toinen"

se kaikki seurasi sinua
        ulkopuolelle sulkevissa ringeissä
        värien pelossa
        käsissä jotka eivät uskaltaneet etsiä
        penkkien pitkissä katseissa
        käytävillä joilla aika pysähtyi
painoi häpeän ja pelon sydänalaan
sielläkin missä olit
tuntematon

et koskaan
ollut perillä
et pelännyt pimeää
ennen susia

Mutta vielä kerran, tänään
juokset
juokset valo silmissä
juokset

palaat takaisin illansuussa

voin vain odottaa
kädet auki, sinulle
vaimentaa huudon

miksi
miksi meille annettiin tämä kipu
miksi