Olin unohtanut
auringon
niin kauan siitä kun kuljin
täällä sateen jälkeen
en muistanut
puita, oksien varjoja
mutaa, märkiä kanervia
aamujen pitkää tuulta
hiekkaisia varpaita
Jos tänne olisi salainen ovi
jokaisen päivän nurkassa
jokaisen kivisen kaupungin surullisessa
peilikuvassa
minä näyttäisin sinulle missä
yö ja päivä olivat yksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti