Muisto

I




et koskaan osannut olla
riittävän paha
et ymmärtänyt
pimeän puolen näkymätöntä hierarkiaa
et nähnyt leimaa jossa luki
"toinen"

se kaikki seurasi sinua
        ulkopuolelle sulkevissa ringeissä
        värien pelossa
        käsissä jotka eivät uskaltaneet etsiä
        penkkien pitkissä katseissa
        käytävillä joilla aika pysähtyi
painoi häpeän ja pelon sydänalaan
sielläkin missä olit
tuntematon

et koskaan
ollut perillä
et pelännyt pimeää
ennen susia

Mutta vielä kerran, tänään
juokset
juokset valo silmissä
juokset

palaat takaisin illansuussa

voin vain odottaa
kädet auki, sinulle
vaimentaa huudon

miksi
miksi meille annettiin tämä kipu
miksi